Uimarin on oltava sinut veden kanssa. Jännitys ja pelko vievät yleensä rentouden ja vaikeuttavat oppimista. Vedessä pitää pystyä olemaan rennosti.
Uidessa työtä tehdään etenemisen lisäksi hyvän uintiasennon ylläpitämiseksi. Vartalon asentoon vaikuttavat kehon luontainen kelluvuus, pään asento uidessa, keskivartalon lihastonus ja potkut.
Hyvässä asennossa uimari pysyy mahdollisimman lähellä pintaa ja jalat eivät laahaa pohjassa.
Pään asennolla on suuri merkitys uintiasentoon. Kun katse on uidessa kohti pohjaa, tämä antaa luonnollista nostetta jaloille, jolloin ne nousevat lähemmäksi pintaa ilman lisätyötä. Jos pää on uidessa ylhäällä, niin jalat pyrkivät painumaan pohjaa kohti. Tätä kompensoidaan yleensä lisäämällä energiaa potkuihin.
Mukauta vetoa aallokkoon
Yleensä avovedessä veto lyhenee allasuintiin verrattuna. Ote vedestä pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti ja käsiveto pyritään tekemään nopeasti. Tällainen uintityyli korostuu ruuhkassa ja vasta-aalloissa sekä terävässä aallokossa.
Myötäaallokossa vetoa ja liukuvaihetta voidaan puolestaan pidentää. Virtauksesta saadaan merkittävää apua uintiin.
Vetojen lisäksi myös potkuja kannattaa rytmittää eri tavoin eri olosuhteissa. Yleensä raskaassa aallokossa on syytä potkia hieman voimakkaammin.
Suunnistaminen on haastavaa
Avovesiuinnissa suunnistamisen rooli korostuu. Tumma vesi, aallokko ja auringonpaiste asettavat suunnistamiselle lisähaasteita. Maastosta kannattaa ottaa maamerkkejä, joita kohti suunnistetaan. Usein uimari kiertyy ”harhaan” aina samaan suuntaan, jolloin kyseessä voi olla tekniikkavirhe käsivedossa tai hengityksessä.
Myös uinnissa peesauksesta on runsaasti hyötyä. Peesaamisessa on oltava tarkkana, jotta kontakteja ei pääse syntymään. Silti peesissä pitää uida riittävän lähellä, jotta peesauksesta on hyötyä. Peesissä voidaan uida myös edessä menevän uimarin sivulla, pohkeen tasalla.
Muista seuraavat asiat myös avovedessä:
- Vapaauinnissa vartalo kiertyy kyljeltä toiselle, ei siis uida mahallaan. Vartalon kiertyminen lisää liukupituutta ja helpottaa hengittämistä.
- Kierto tuo käsivetoon vartalon voiman mukaan, ei siis tehdä käsivetoa pelkästään käsillä. Kierto helpottaa käden palauttamista, liukuasennossa käsi on helppo palauttaa suorassa kaaressa veteen.
- Hengittäminen yhdistetään vartalon rullaukseen, vastakkaisen käden liu´un loppuvaiheessa käännetään päätä sivulle (korva veteen) ja otetaan samalla happea. Pää seuraa palauttavaa kättä ja kasvot kääntyvät veteen, kun käsiveto rikkoo vedenpinnan. Ennen seuraavaa hengitystä keuhkoja tyhjennetään kasvojen ollessa vedessä puhaltamalla ilmaa nenän/suun kautta veteen.
- Käden tullessa veteen käsivarren ja olkavarren lihakset aktivoituvat ja näin otetaan vedestä ote. Tämän jälkeen työvaiheessa, kämmen ja käsivarsi tekevät alkutyön ja kyynärpää pysyy tässä vaiheessa paikallaan. Kun kämmen saavuttaa kyynärpään linjan, koko käsivarsi lähtee työntämään vettä taaksepäin. Käsivedon tulisi olla kiihtyä lopputyöntöön asti.
- Potkut rytmittävät uintia ja pitävät uintiasennon hyvänä. Potku tukee myös käsivetoa ja vartalon rullausta. Potku lähtee lantiosta, nilkka ojennettuna, mutta rentona.
Muista puhaltaa keuhkot tyhjäksi:
Hengitys on etenkin monelle aloittelijalle haastavaa. Ennen hengitystaukoa pitää muistaa puhaltaa keuhkot tyhjäksi. Yleisin virhe on yrittää puhaltaa keuhkot tyhjäksi ja vetää ilmaa sisään samaan aikaan hengitystauon aikana. Keuhkot puhalletaan tyhjiksi rullauksen aikana. Yleisimmin puhallus tehdään sekä nenän että suun kautta.
