Hapenottokyvyn mittayksikkönä on hapen määrä millilitroina kehon painokiloa kohti yhden minuutin aikana (VO2 max, ml/kg/min). Maksimaalinen hapenottokyky voidaan määrittää täsmällisesti rasitustestissä laboratorio-olosuhteissa muun muassa hengityskaasuja mitaten.
Hapenottokyky kehittyy ensisijaisesti riittävän aerobisen harjoittelun avulla. Määrän lisäksi tarvitaan harjoituksia, jotka ovat teholtaan vähintään 80 prosenttia maksimaalisesta sykkeestä. Mitä alhaisempi henkilön lähtötaso on harjoittelumäärän suhteen, sitä merkittävämpi kehitys on odotettavissa kun harjoittelua lisätään. Myös perintötekijät vaikuttavat voimakkaasti hapenottokyvyn harjoitettavuuteen.
Pitkään ja runsaasti harjoitelleella henkilöllä hapenottokyvyn kehittymismahdollisuudet määrää nostamalla ovat erittäin rajalliset. Heidän tulee keskittyä tehoharjoituksiin, jotka kehittävät maksimaalista kestävyyttä. Kilpailut 3–10 kilometrin matkoilla radalla, maantiellä ja maastossa ovat myös tehokkaita hapenoton harjoituksia.
Hapenottokyvyn vaatimukset (ml/kg/min):
Miehet Naiset
Kansainvälisen tason huippuhiihtäjä 90 75–80
Kansainvälisen tason kestävyysjuoksija 80 70
Kansallisen tason juoksija 72 60
1 500 m aikaan 4.00 70 –
1 500 m aikaan 5.00 – 55
10 km 40 min 60 60
10 km 50 min 50 50
10 km 60min 40 40
