Koska sydämen koko on verrannollinen kehon kokoon, on naisella usein miestä pienempi sydän. Sydämen koko taas vaikuttaa siihen, kuinka nopeasti sydämen on sykittävä viedäkseen riittävästi verta lihaksiin. Pienempi sydän sykkii siis isoa nopeammin.
Sykkeellä tarkoitetaan sydämen lyöntitiheyttä tietyssä ajassa, yleensä lyöntien määrää minuutin aikana. Syke on hyvin yksilöllinen ja altis ulkoisille tekijöille. Esimerkiksi leposyke saattaa vaihdella päivittäin. Sykkeeseen vaikuttavat ilman lämpötila, kehon asento sekä fysiologiset muuttujat kuten fyysinen kunto, sukupuoli, ikä, perimä. Liikunnan aikana syke voi reagoida myös stressitilaan, unenpuutteeseen ja lääkitykseen. Sykkeeseen vaikuttavat lisäksi perimä, sukupuoli ja suorituksen taloudellisuus.
Eri tehoalueilla
Jokainen tehoalue on tärkeä kehittymiselle. Kilpaileva kuntoilija tai urheilija joutuu harjoittelemaan kovemmilla tehoilla useammin ja enemmän kuin kuntoilija, unohtamatta silti peruskestävyysharjoitusten ja palautumisen tärkeyttä.
Sykkeiden seuranta tuo treeneihin vaihtelua. Jos juostaan jatkuvasti samalla teholla ja samalla tavalla, kenties samaa reittiä, on ilmeistä, että kehittymisen edellytykset ovat heikot. Sykemittarilukeman lisäksi on tärkeää kuunnella kehoa ja liikunnan aikaisia tuntemuksia.
Sykkeissä on eroja
Sykerajat ovat yksilöllisiä. Jos ystäväsi juoksee rinnallasi samaa vauhtia, mutta alhaisemmilla sykkeillä, ei se automaattisesti tarkoita hänen olevan paremmassa kunnossa kuin sinä. Oman sykkeen seuraaminen säännöllisesti on oleellisempaa kuin kaverin sykkeeseen vertaaminen. Maksimisyke ei kerro mitään henkilön fyysisestä kunnosta. Saman ikäisillä ja saman kuntoisilla kuntoilijoilla voi olla jopa 30-40 lyönnin ero maksimisykkeessä.
Korkeat harjoitussykkeet eivät ole aina merkki ylirasituksesta, vaan siitä, että elimistö on herkässä kunnossa. Joskus taas syke on peruskestävyyslenkillä vauhtiin nähden normaalia matalampi. Syke voi olla matala myös siksi, että lihaksisto on tukossa. Testeistä saatuja kynnyssykkeitä on osattava soveltaa eri lajeihin ja erityyppisissä harjoituksissa.
Sykealueet
Juoksija tekee harjoittelussa helposti kaksi tavallisinta virhettä: kuntoilee liian kovaa ja aina samalla tehoalueella. Sykemittari on visuaalinen järjen ääni, joka jarruttaa liian kovatehoista suoritusta. Sen avulla voi monipuolistaa eri sykealueilla liikkumista. Yhtäjaksoisen ja tasavauhtisen kuntoilun jälkeen keskisyke näyttää hyvin sen, millä rasitusalueella on kuntoiltu. Jos tehdään paljon kovia intervalleja ja syke laskee palautuksien aikana, voi keskisyke näyttää jopa kevyellä tehoalueella tehtyä harjoitusta, vaikka kyseessä olisikin kova ja raskas harjoituskerta.
Peruskestävyysharjoittelu toteutetaan sykealueella, joka on yleensä 50–75 % maksimisykkeestä. Peruskestävyystehon ylärajalla on aerobinen kynnys, jota matalammalla sykealueella kaikki peruskestävyysharjoitukset toteutetaan.
Kun aerobisen kynnyksen teho ylitetään, siirrytään vauhtikestävyysalueelle, jonka ylärajaa anaerobinen kynnys kuvaa. Suomalaisten tilastojen mukaan anaerobinen kynnys on keskimäärin 20 lyöntiä alle maksimisykkeen.
Todella kovassa suorituksessa syke on yli anaerobisen kynnyksen, eli 85–100% maksimisykkeestä. Tunne on raskas ja keskittymisen on oltava täydellistä suorituksen aikana
Sykealueet
50–60% maksimista
Usein päivittäisen arkiaktiivisuuden sykealue.
60–75% maksimista
Peruskestävyysharjoittelun sykealue.
75–85% maksimista
Vauhtikestävyys totuttaa kehoa nopeampaan suoritukseen, parantaa kestävyyttä ja kasvattaa nopeutta. Elimistön tuottamat maitohapot pystytään tällä alueella käsittelemään.
85–100% maksimista
Maksimikestävyysalue. Kerryttää maitohappoa, jota ei pystytä poistamaan ilman vauhdin hidastamista.
