Laskuasento
Laskuasento eli ”muna-asento” on tiivis virtaviivainen paketti, jossa kädet ovat tuettuina vartaloon. Kyynärpäät asettuvat polvilumpioiden päällä oleviin koloihin ja sauva kulkee suoliluun yläpuolelta osoittaen taaksepäin. Kädet ovat lähellä kasvoja. Asento on hyvin tukeva. Kyynärpäiden ollessa polvilumpioiden päällä saadaan reisien taakkaa kevennettyä. Saat vielä virtaviivaisemman laskuasennon laskemalla ylävartalon reisien päälle ja viemällä kyynärpäät polvien vierestä/välistä alas.
Varsinkin perinteisellä tyylillä laskuissa voidaan olla hivenen takapainoisessa asennossa. Nojatessa kantapäille nousee pitoalueen etuosa korkeammalle lumesta ja suksi luistaa paremmin. Matalammassa laskuasennossa suksen hallinta onnistuu paremmin. kun päästään lähemmäksi tukipintaa ja pystytään käyttämään reisilihaksia aktiivisemmin.
Kumpareet ja kaarteet
Ladulla on usein pieniä kumpareita. Kumpareiden kohdalla kyynärpäät kannattaa pitää polvien ulkopuolella, jotta jaloilla pystytään joustamaan. Kumpare tulee kuolettaa niin, että kumpareen kohdalla käydään matalammassa laskuasennossa eli jalat nousevat ylöspäin, mutta ylävartalo pysyy jotakuinkin paikallaan. Tällöin pieni kumpare ei heitä ilmaan ja suksien vauhti säilyy parhaiten.
Ladun kaartaessa käännöksissä voidaan laskea latua pitkin, jolloin tulee nojata voimakkaasti vartalolla sisäänpäin. Tällöin paine on ulommaisella suksella, jolla taistellaan ”keskipakoisvoimaa” vasten. Mitä kovemmaksi vauhti tulee, sen enemmän käännytään sisäkurvin puoleen ja tehdään ulkojalalla työtä.
Askeltaminen
Kurvit voidaan mennä myös askeltamalla. Kovissa vauhdeissa ja jyrkemmissä kurveissa ”keskipakoisvoima” tulee niin suureksi, että ladulla on vaikea pysyä. Tällöin ladulta siirrytään luistelu-uralle ja käännös askelletaan. Askelluksessa on tärkeää tehdä jatkuvasti pientä jalkatyötä, jolloin tasapainon pitäminen on helpompaa, kun korjausliikkeet eivät ole niin suuria. Sisäjalka astutaan vartalon alle ja ulkojalka tuodaan tämän jälkeen sisemmän suksen viereen. Nojaamalla sisäkurvin suuntaan saadaan parempi vaste suksen kantille ja kääntyminen helpottuu.
Auraus
Vauhdin kiihtyessä on joskus tarve ottaa sukselta vauhtia pois. Auratessa suksien tulee olla sisäkantilla ja suksen kärjet ovat lähellä toisia. Mitä leveämpi aurauskulma on, sitä enemmän hidastavaa voimaa auraukseen saadaan. Aurausasento on hivenen ”pönöttävä” ja siinä takapuoli voi olla melko alhaalla, jolloin päästään käyttämään reisilihaksia aktiivisemmin ja saadaan voimaa auraukseen. Suoralta jalalta ja kapeasta aurausasennosta on vaikea saada voimaa auraukseen.
Auraaminen voidaan toteuttaa kummallakin suksella yhtäaikaisesti tai ainoastaan toisella suksella. Yhden suksen aurauksessa toinen suksi kulkee latu-uraa pitkin ja toisella jalalla aurataan.
Hokkarikäännös
Tämä tekniikka on vaativa. Molemmat sukset ovat samansuuntaisessa luisussa ja kumpikin suksi on kantillaan sisäkurvin puolelta (sisäsuksi ulkokantilla ja ulkosuksi sisäkantilla). Ylävartalolla nojataan sisäänpäin. Tätä tekniikkaa käytetään erityisesti jäisessä rännissä, jossa on reilusti aurattu ura. Tekniikka vaatii hyvä tasapainoa ja suksen hallintaa.
Vaihtele tekniikoita
Eri laskutekniikoiden käyttäminen riippuu paljolti alustasta, vauhdista, ladun kunnosta ja hiihtäjän taitotasosta. Aina kun suksella aurataan, suksen vauhti hidastuu. Yleisesti on nopeampaa laskea joko latua pitkin tai askelkäännöksellä, jolloin saadaan pidettyä sukset tasapohjalla. Tällöin suksen liukuominaisuudet ovat parhaimmillaan. Jyrkemmissä ja vauhdikkaammissa kurveissa nopeimmat tekniikat eivät onnistu ja tällöin tulee käyttää joko hokkari-käännöstä tai ottaa vauhtia ennen tiukkaa kurvia pois auraamalla.
