Eija on liikuntatieteen maisteri ja toiminut ryhmäliikunta-, kuntosali- ja PT-ohjaajana sekä perustanut ja kehittänyt kunto- ja hyvinvointikeskuksia. Eija on myös kirjoittanut erilaisia hyvinvointikirjoja. Tällä hetkellä hän työskentelee Helsingissä Urheiluhallien toimialajohtajana, vastuualueena liikuntapalvelut ja markkinointi.
Kuinka liikunnallinen/urheilullinen lapsuutesi oli?
Pidin nuorena pikajuoksusta, pituushypystä ja korkeushypystä, mutta yleisurheilu jäi kuitenkin aika pian. Hiihtokisoissa voitin joitain paikalliskisoja, mutta myöskään hiihto ei kiinnostanut sen enempää.
Kun äiti vei minut pesäpalloon mukaan, se innosti. Pelasin jo nuorena naisten joukkueessa siepparina. Lisäksi pelasin jonkin verran lentopalloa. Pesäpallo kuitenkin vei voiton ja pelasin Ikaalisten Tarmossa useamman vuoden ja se oli mieluisaa.
Pidin pesäpallon monimuotoisuudesta: sai juosta, lyödä ja heittää. Olin pääosin kakkospolttaja ja usein olin 4. lyöjä. Pärjäsin melko hyvin ja monesti minut palkittiin parhaana pelaajana ja toki se motivoi jatkamaan harrastusta. Kun pääsin opiskelemaan liikuntatieteelliseen, lopetin Tarmossa pelaamisen. Pelasin kuitenkin vielä yhden kauden pesäpalloa Ulvilan Pesäveikossa, kun minut houkuteltiin sinne pelaamaan.
Mitä urheilu sinulle antaa ja mikä siinä on parasta?
Liikunta on ollut minulle ammatti, josta olen nauttinut. Kun ohjasin ryhmäliikuntatunteja päätyönä vaihdellen 10–15 tuntia viikossa, tuli harrastettua muuta liikuntaa vain satunnaisesti, ja se oli silloin pääasiassa lenkkeilyä, välillä kuntosalilla käyntiä ja sulkapalloa. Kun siirryin vetämään kunto- ja hyvinvointikeskuksia, ohjasin vain muutamia tunteja.
Aktiivisemman kuntosaliharjoittelun aloitin vuonna 1999, ja pääsyynä siihen oli se, että pyrin pitämään erityisesti selkäni kunnossa, jonka olin pahasti satuttanut kaatuessani kiviportailla. Toki treenasin kaikkia lihaksia, sillä halusin pitää koko kropan kunnossa. Samoihin aikoihin aloitin tekemään aktiivisemmin myös joogaliikkeitä ja venyttelyjä, pitääkseni ryhtini kunnossa – johtuen myös siitä, että selkää piti huoltaa. Kuntosaliharjoittelusta, joogapainotteista kotijumpasta ja lenkkeilystä tulivat sen jälkeen päälajini, koiralenkkeilyjen lisäksi.
Nyt ei ole enää koiria, niin sitä liikuntaa ei enää ole. Nykyään kuntosaliharjoittelu on ympärivuotinen harrastus ja tuntuu hienolta, kun voima kehittyy edelleen. Loukkasin polveni pahasti höntsäjalkapallossa vajaa 10 vuotta sitten, ja se kaipaa ikuista huoltoa ja kuntosali on siihen paras. Nautin kuntosalitreenin jälkeisestä fiiliksestä, kun aistii omat lihakset selkeästi. Voisi todeta, että silloin tuntee itsensä voimakkaaksi, myös sisältä päin. Kovan kuntosalitreenin jälkeinen lihaskipukin tuntuu hyvältä – silloin kun tietää, että on treenannut riittävän tehokkaasti.
Aerobisen, joka on pääosin lenkkeilyä tai pyöräilyä, jälkeen olo on toisella tavalla mieluisa. Tuntuu, että energiaa on tullut lisää, vaikka sitä juuri kulutti. Joogan ja venyttelyn jälkeen taas on niin ihana rauha mielessä ja keho vapautunut, kun mistään ei kiristä. On harmoninen ja tasapainoinen olo.
Golf tuli elämääni reilu 10 vuotta sitten pääosin siksi, että halusin päästä luontoon. Kun kävelee 3–4 tuntia kauniilla kentällä, on se vähintäänkin hyvää terveysliikuntaa. Ja jos kävelee reippaasti – niin kuin tapanani on ja erityisesti kentillä, joissa on vaihtelevia korkeuseroja – on se hyvää peruskestävyysharjoittelua. Toisinaan myös hölkkään, jos kentällä on rauhallista ja jos pelaan yksin. Tällöin se on myös antoisaa meditatiivista treeniä, henkistä irtautumista. Toki golf on myös hieno sosiaalinen laji, jossa voi pelata ystävien kanssa tai tutustua pelin lomassa aivan uusiin ihmisiin. Lisäksi golf on haastava taitolaji, siinä voi koko ajan kehittää itseään ja kehittyä.
Mikä on ikimuistoisin kokemus urheilun/liikunnan parista?
Näitä on monia, ja ne liittyvät pääosin työtehtäviini. Hyvin antoisa kokemus oli, kun olin kuntopurjehdusreissuilla ohjaamassa 90-luvun loppupuolella. Näillä matkoilla vedin jumppaa osallistujille laivan kannella, rannalla ja satamassa eli milloin missäkin. Jopa keskellä kylää pitkissä ja kapeissa kiviportaissa tuli vedettyä step-tuntia. Olimme paikallisten ihmisten ihmetysten kohteena – tosin saimme myös loistavaa kannustusta.
Pääsin toimitusjohtajan roolissa käynnistämään Tallinnaan luksusluokan hyvinvointikeskusta Status Clubia 1998–2000, jonka jäseninä olivat pääosinstatustietoiset Tallinnassa asuvat ulkomaalaiset ja Viron rikkaat. Se oli todella antoisa projekti.
2004 lähdin mukaan luomaan ja käynnistämään Suomen ensimmäistä Day Spata. Yhdistimme kauneushoidot, erilaiset hieronnat ja Body & Mind-tunnit saman katon alla oleviksi palvelutuotteiksi, mikä oli aivan uutta Suomessa. Pystyimme luomaan hienon rauhoittumispaikan jo silloin. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, näitä on jo paljon.
Lisäksi olen saanut olla mukana monenlaisissa muissakin projekteissa, jossa on luotu jotain uutta, mutta joissa kaikissa liikunta ja hyvinvointi on ollut pääkohteena. Tällainen kehittäminen on minulle nautintoa ja koen näitä omakohtaisesti liikkuen itse ja hoitaen samalla omaa hyvinvointiani.
Onko sinulla urheilun tai liikunnan suhteen joitain tavoitteita/unelmia, jotka haluaisit vielä toteuttaa?
En ole koskaan ollut kilpailuhenkinen liikunnan suhteen. En ole koskaan halunnut lähteä varsinaisesti kisailemaan. En osaa sanoa syytä, liikunta on ollut minulle vaan elämäntapa, ei kilpailutanner. Minulla on liikuntaan suhteellisen rento ote ja pyrin myös kuulostelemaan, mikä liikunta tuntuu tänään hyvältä. Esimerkiksi, vaikka olisin ajatellut, että menen tänään kuntosalille, mutta jos ulkona on hieno keli ja pää täynnä työajatuksia, haluan mieluummin lähteä yksin ulos lenkille.
Omat tavoitteeni ovat olleet enemmän työhön liittyviä. Olen halunnut kehittää toimintaa ja saada aikaan erilaisia asioita. Toki haluan edelleen kehittää omaa hyvinvointiani eri osa-alueilla. Unen suhteen tilanne on ollut hyvä, mutta muun palautumisen ja rentoutumisen suhteen haluan panostaa entistä enemmän. Haluan käydä useammin hieronnoissa, nauttia hyvästä ruuasta, hyvistä musiikki- ja tanssiesityksistä ja leffoista, nauttia luonnosta monin tavoin, olla ystävien ja läheisten kanssa, tanssia, nauttia taiteesta, meditoida ja joogata, matkustella ja saada erilaisia uusia kokemuksia. Ja ennen kaikkea ottaa näihin aikaa.
Kuten jo aiemmin mainitsin, haluan vahvistaa lihaksiani entisestään, parantaa myös aerobista kuntoani. Haluan lisäksi kehittää golfswingiäni ja parantaa muutenkin pelaamistani.
Ravintopuolella pyrin lisäämään entisestään kasviksia ja käyttämään niitä monipuolisemmin. Haluan kokeilla niiden käyttöön uusia reseptejä tai tehdä omia kokeiluja. Haluan lisätä myös erilaisten kalojen ja äyräisten sekä uusien kasviproteiinien syöntiä, ja samalla vähentää kanan syöntiä. Riistaa syön mielelläni edelleen silloin tällöin.
Tavoitteeksi voisin myös sanoa, että haluan olla suhteellisen hyvässä kunnossa, vahvana ja timminä vielä seuraavat 20 vuotta. Se tarkoittaa itsestä huolehtimista ja ettei tule sairastumisia tai loukkaantumisia.
Mitä terveisiä haluat lähettää The Home of Sports -lukijoille?
Jokaiselle meille tulee ikävuosia lisää – siihen emme voi vaikuttaa, mutta voimme suhtautua vanhenemiseen monella tapaa ja myös toimia monella tapaa. Omiin geeneihin, onnettomuuksiin, sairauksiin tai muihin ulkopuolisiin vastoinkäymisiin emme yleensä voi itse vaikuttaa, mutta se, miten hoidamme omaa hyvinvointiamme, auttaa meitä suurella todennäköisyydellä voimaan terveemmin. Voimme olla hyvin pitkään paremmassa kunnossa, energisempiä ja siten tyytyväisempiä elämäämme.
Erot samanikäisten välillä alkavat iän myötä myös kasvaa, sillä toinen voi vaikuttaa yli 10 vuotta vanhemmalta tai nuoremmalta – terveydellisesti, fyysisesti ja ulkonäöllisesti. Kumpi sinä haluaisit olla? Kannattaa pitää yllä utelias mieli, olla mieleltä ikuinen lapsi – sen hyvässä mielessä. Iloitaan ja nautitaan liikunnasta ja elämästä!
