Kuinka liikunnallinen/urheilullinen lapsuutesi oli?
Lapsuudessa urheilu oli läsnä monella tapaa, mutta en sinällään harrastanut mitään urheilulajia, ellei pitkiä vaellusreissuja Norjassa ja Suomen Lapissa lasketa Karstulan Partio Lippukunnan Korpi-Karstujen kanssa. Parhaiten ovat mieleen jääneet perheen hiihtoreissut Lappiin.
Varsinaisesta kestävyysharjoittelusta en tiennyt ennen kuin vasta vaihto-oppilasvuoden jälkeen, kun katse aktiivipartiolaisena kääntyi armeijan kutsuntoihin, jossa tavoitteena oli päästä sissiksi. Silloin ryhdyin lukiolaisena systemaattisesti treenaamaan juoksua ja huomasin nauttivani siitä. Päädyin sissiksi, ja se avasi tieni ammattisotilaaksi.
Mitä urheilu sinulle antaa ja mikä siinä on parasta?
Urheileminen lataa akkuja ja toimii hyvänä vastapainona työlle ja muulle arjelle. Hiihto- ja gravel-pyörälenkit ovat myös aikaa itselleni. Olenkin huomannut, että monet kimurantit ongelmat saavat hyvin usein ratkaisun pyörän satulassa kuin itsestään.
Vastapainona omille lenkeille ja kuntosalille ovat puolison kanssa tehnyt kansallispuistovierailut päivälenkkeineen. Meillä on tavoitteena kerätä kaikki Suomen kansallispuistot yhdessä ja jokaisessa kävelemme vähintään päivälenkin. Erinomainen tapa rentoutua ja nauttia niin seurasta kuin Suomen moninaisesta luonnosta.
On erittäin totta, että liikunnalle annettu aika on yksi parhaimpia investointeja itseensä. Nyt, kun poikani harrastavat tavoitteellisesti mm. koripalloa, on ollut mahtava nähdä mitä kaikkea urheilu antaa lapselle sen urheilemisen lisäksi. Ystäviä, positiivisen minäkuvan rakentumista ja luottamista toisiin ja itseensä muutamia mainitakseni.
Mikä on ikimuistoisin kokemus urheilun/liikunnan parista?
Ollessani aktiiviupseerina Reserviupseerikoulussa treenasimme porukalla Tukholman maratonille. Silloin juokseminen oli puhdasta nautintoa ja treenattiin innolla. Toisaalta mm. silloisessa sissikomppaniassa koulutuspäivätkin olivat varsin aktiivisia. Juoksin noina vuosina yhteensä kahdeksan maratonia ja paras aikani vajaa 100-kiloisena 28 asteen helteessä Tukholmassa oli 3 tuntia ja 18 minuuttia.
Parasta oli silloinkin yhdessä treenaaminen ja kokemuksen jakaminen RUK:n työystävien kanssa.
Onko sinulla urheilun tai liikunnan suhteen joitain tavoitteita/unelmia, jotka haluaisit vielä toteuttaa?
Olen joutunut luopumaan höntsäkoriksesta lukuisten loukkaantumisten takia ja nyt fokus on palannut kestävyysurheiluun. Olenkin asettanut itselleni tavoitteen, että saisin takaisin liikunnallisen elämäntavan pysyvästi arkeeni. Koen treenaavani toki, mutta nyt Antin kanssa katsomme, että tässä on myös järki mukana. Ilon kautta syke korkealle!
Mitä terveisiä haluat lähettää The Home of Sports -lukijoille?
Koskaan ei ole myöhäistä toteuttaa unelmia – olivat ne pieniä tai isoja. Ja tärkein – Vain lähdöt ratkaisevat!!
