Työelämässä Jesse toimii kahden Lahden kaupungin konserniyhtiön toimitusjohtajana, jonka lisäksi hän harrastaa valokuvaamista ja podcastien tekemistä. Jesse toimii myös aktiivisesti koulutettuna kokemustoimijana eli monipuolinen vapaaehtoistyö on sekin osa arkea.
Vapaa-ajalla Jessen löytää usein talvisin sukset jalassa Salpausselän maastoista ja kesäisin pyörän satulasta tai rullasuksien päältä lähialueiden asfalteilta.
Kuinka liikunnallinen/urheilullinen lapsuutesi oli?
Voisin sanoa, että olen koko ikäni ollut aktiivinen urheilija ja olisikin melkein helpompaa luetella lajit, joita en ole harrastanut, kuin ne, joita olen. Oma urheilullinen elämäntapani periytyy varmasti isäni puolelta, urheilulliset mallit ovat siis aina olleet läsnä. Varhaisimpia urheilumuistojani ovat painitreenit ala-asteikäisenä legendaarisella Lotilan koulun painisalilla, jossa myös ukkini sekä isäni kävivät samaan aikaan harjoittelemassa voimanostoa. Olen saanut kasvaa pienessä omakotitaloyhteisössä, jossa vapaa-ajan täyttivät erilaiset liikunnalliset aktiviteetit aina katulätkästä futikseen ja keihäänheitosta skeittaukseen.
Seuratreenit eri lajien parissa ovat myös kulkeneet mukana oikeastaan aina, vaikkakin enemmän harrastus-, kuin kilpailumielessä. Ala- ja yläasteella jouduin usein osallistumaan koulujen välisiin kilpailuihin oikeastaan lajissa kuin lajissa. Käytän sanaa jouduin, koska en ole ikinä erityisemmin nauttinut kilpailemisesta. Jo lapsuudessa rakastin kovaakin harjoittelua, mutta kilpailemisesta en nauttinut – usein kilpailupäivinä saatoinkin mystisesti sairastua.
Mitä urheilu sinulle antaa ja mikä siinä on parasta?
Näen urheilun eräänlaisena matkana itseeni, jossa jokainen harjoitus on omanlaisensa itsetutkiskelun paikka. Vuosien saatossa olen oppinut onneksi myös armollisuutta, vaikka edelleen tänä päivänäkin rakastan kovaa harjoittelua. Nykyään urheilu antaa ennen kaikkea mahdollisuuden ottaa sen hetken ihan vain itselleni. Olenkin aina ollut selkeästi enemmän yksilöurheilija kuin joukkuepelaaja. Itselleni urheilussa parasta on aina ollut se hetki, kun aloitan urheilusuorituksen – silloin tietää, että seuraavan tunnin tai pari saa tehdä sitä, mistä todella nauttii.
Mikä on ikimuistoisin kokemus urheilun/liikunnan parista?
En oikeastaan osaa eritellä mitään yksittäistä, ikimuistoista kokemusta urheilun saralta. Ajattelen tätä ehkä enemmän kokonaisuutena, käänteentekevänä ajanjaksona elämässäni. Harrastin reilu parikymppisenä intohimoisesti kamppailulajeja, jotka todella täyttivät silloisen arkeni lähes täysin. Vailla hahmotusta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, omista rajoistani, palautumisen tärkeydestä tai ravinnon merkityksestä onnistuin treenaamaan itseni pahaan ylikuntoon.
Vaikka toipuminen oli erittäin hidas prosessi, opetti se kuitenkin todella paljon todella tärkeitä asioita ja toi lopulta omaan liikkumiseen mukaan myös merkityksellisen hyvinvoinnin näkökulman. Siitä huolimatta, että aiemmin totesinkin olevani enemmän yksilöurheilija, en voi olla mainitsematta kamppailu-urheilun yhteisöllisyyttä ja vahvaa yhdessä tekemisen kulttuuria – tätä toivoisin enemmän myös muiden lajien ympärille.
Onko sinulla urheilun tai liikunnan suhteen joitain tavoitteita/unelmia, jotka haluaisit vielä toteuttaa?
Nykyisin liikunnalliset tavoitteeni keskittyvät oman hyvinvoinnin sekä terveen liikkumisen ympärille ja vaikka mitään varsinaisia kilpailullisia tavoitteita ei oikeastaan ole olemassa, niin kyllähän sitä kieltämättä toisinaan saattaa löytää itsensä haaveilemasta kestävyyslajikisoihin osallistumisesta hiihdon tai pyöräilyn parissa. Kuntosali on kulkenut omalla matkalla mukana jo yli 20 vuotta, välillä olenkin myös leikitellyt ajatuksella lisäpainodipin tai leuanvedon kilpailuihin osallistumisesta.
Mitä terveisiä haluat lähettää The Home of Sports -lukijoille?
Muistakaa liikunnan ilo ja erityisesti se, että teette tätä itsellenne! Korostaisin myös liikunnan monipuolisuutta. Välillä se kävelylenkki luonnossa voi olla tehokkaampaa kuin hiki päässä vedetty voimakestävyystreeni. Nauttikaa talvesta!
