Kuinka liikunnallinen/urheilullinen lapsuutesi oli?
Lapsena en oikein löytänyt sellaista omaa mieluista liikuntamuotoa, mutta kovasti tykkäsin juosta ympäriinsä ja polkea pyörällä. Äitini ystävät kertoivat, että oli pelottavaa katsella, kun kiisin pyörälläni. Usein vaatetetukseni oli toppi ja hame sekä monesti kuljin ilman kenkiä. Siihen aikaan ei pyöräilykypärääkään käytetty samalla tavalla kuin nykyään. Tykkäsin myös kiipeillä puissa ja viettää aikaa ulkona.
Varsinaisesti en kuitenkaan harrastanut mitään tiettyä liikuntaa ennen kuin noin 17-vuotiaana löysin lumilautailun, se vei täysin mukanaan. Se oli ensimmäinen laji, johon rakastuin. Lumilautailun ohella aloitin myös kuntosaliharjoittelun, lähinnä tukeakseni lumilautailua ja varmistaakseni, että fysiikka kestäisi harrastaa sitä lajia.
Noin 20–30-vuotiaana tuli kokeiltua monenlaisia lajeja: road racingia, skeittausta ja motocrossia. Paljon tuli kokeiltua/ harrastettua kaikenlaista.
Reilu kolmekymppisenä pääsin kokeilemaan maastopyöräilyä. Itse asiassa päädyin siihen vähän sattumalta, koska minulla oli mini-motocross-pyörä, joka ei ollut kovin kätevä kerrostaloasunnossa. Päädyin ostamaan maastopyörän ja sitä kautta löysin tieni bike parkkiin. Se olikin heti niin koukuttavaa, että sillä tiellä olen vieläkin.
Mitä urheilu sinulle antaa ja mikä siinä on parasta?
Liikunta antaa minulle niin paljon enemmän kuin vain fyysistä kuntoa. Se parantaa mielialaa ja tuo energiaa päiviin, mutta samalla se on myös keino olla täysin läsnä hetkessä.
Liikunta tuo myös yhteyden luontoon, varsinkin pyöräillessä tai kävellessä ulkona. Luonnossa liikkuminen antaa rauhaa ja muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä ja arvostaa ympärillä olevaa kauneutta. Se on hetki, jolloin voi olla yhteydessä sekä itseensä että ympäristöön.
Mikä on ikimuistoisin kokemus urheilun/liikunnan parista?
Yksi ikimuistoisimmista hetkistä pyöräilyn parissa oli silloin, kun olin kuntouttanut itseni halvaantumisesta. Ennuste oli, etten tulisi kävelemään ollenkaan, mutta päätin asettaa itselleni tavoitteen: no-handeri alamäkipyörällä hyppyristä.
Kalpalinna bikeparkissa tuli oltua useita tunteja ja päiviä harjoitellen hyppyrilinjaa. Kilometriä kyllä kertyi. En ole koskaan ollut luonnostaan lahjakas urheilussa, mutta kun tekee vaan tarpeeksi toistoja niin kyllä sinne maaliin aina pääsee. Kyllä siinä kädet nousivat ilmaan, (kirjaimellisesti) kun yli nelikymppisenä oppi tekemään no-handerin!
Onko sinulla urheilun tai liikunnan suhteen joitain tavoitteita/unelmia, jotka haluaisit vielä toteuttaa?
Itselläni on aina tavoitteita niin päivittäin, viikoittain, kuukausittain kuin vuosittainkin. Omat vammani saattavat välillä hidastaa tahtia, mutta keskityn joka päivä siihen, mitä pystyn juuri sillä hetkellä tekemään. Liikun monipuolisesti: pyöräilen, kävelen, käyn kuntosalilla ja teen kehopainoharjoittelua. Tavoitteita on monia, mutta tällä hetkellä käsilläseisontaharjoitukset ja leuanvedon parantaminen ovat päivittäisessä ohjelmassa. Ne tuovat mukavasti haastetta ja motivaatiota treeniin joka päivä.
Mitä terveisiä haluat lähettää The Home of Sports -lukijoille?
Toivoisin jokaiselle enemmän läsnäoloa – hetkessä olemista ja aikaa läheisten kanssa. Lisäksi haluaisin kannustaa kaikkia liikkumaan luonnossa ja viettämään aikaa ilman puhelinta. Luonto tarjoaa meille rauhoittumisen ja energian uudistamisen mahdollisuuksia, jotka auttavat meitä nauttimaan elämästä paremmin.
