Mariia on perustanut vuonna 2006 IWSA:n eli International Winter Swimming Associationin Oulussa järjestettyjen MM-kisojen johdosta. Nykyisin hän toimii IWSA:n puheenjohtajana sekä nostotöitä tarjoavan vuonna 1954 perustetun Hongisto Oy:n toimitusjohtajana.
Kuinka liikunnallinen oli lapsuutesi, harrastitko jotain liikuntaa ja millaisia muistoja sinulla on lapsuuden liikkumisesta?
Lapsuuteni arki 1960-luvulla oli varsin liikunnallinen. Paljon pyöräilyä, juoksua ja kaikenlaisia ulkoleikkejä. Meillä oli koulussa myös erittäin innokkaat liikunnanopettajat. Harrastin lapsena balettia, mutta valitettavasti jouduin 10-vuotiaana auto-onnettomuuteen ja koko kuuma kesä 1972 kului vasen jalka täyskipsissä. Kun lääkärintarkastuksessa kysyttiin pehmenneen kipsin syytä ja tivattiin, olinko käynyt saunassa? Vastasin siihen, että en kun uimassa. Isäni oli kehittänyt systeemin, jossa makasin ison täytetyn traktorinrenkaan päällä. Sain ylävartaloni veteen ja jalat olivat muovipussissa renkaan päällä. Kilpauintia en kuitenkaan koskaan harrastanut, mutta vedessä olin paljon, kuten kaikki lapset tuohon aikaan.
Äitini oli ollut aktiivinen murtomaahiihtäjä ja osallistunut Oulun Tervahiihtoon useita kertoja, jopa ihan palkintosijoille asti. Viimeisimmän 69 km matkan hän hiihti minua odotteessaan. Jospa sieltä tarttui minunkin jotain kestävyyslajia. Isän kanssa kävimme uimassa myös uimahallissa kerran viikossa, sunnuntaiaamuisin. Hän harrasti kuitenkin kaikkein aktiivisemmin metsänhoitoa ja otti minut aina mukaansa, joten siinä touhussa kunto kasvoi myös minulla; kaupunkilaistytöllä. Nauroin myöhemmin, että minulla ei ollut tennismailaa, mutta vesuri ja jatkossa myös oma raivaussaha. Oppikoulussa meillä oli Norssissa mahtava liikunnanopettaja Aili Tervo, liikuntatunteihin kuului kaikkea mahdollista; telinevoimistelua, yleisurheilua, pesäpalloa, uintia yms. Hän tartutti meihin kyllä pysyvän liikuntakipinän.
Mikä on henkilökohtaisesti mieleenpainuvin liikuntamuistosi?
Talviuintiharrastukseni alkoi aktiivisesti vuonna 2000, kolmannen lapsemme syntymän jälkeen. Kylmässä vedessä uinti ei kuitenkaan ollut minulle vierasta, koska olimme aina pulahtaneet avantoon mökkisaunasta ja pyörineet lumessa. Kun vuonna 2006 järjestimme Oulussa talviuinnin MM-kisat ja saimme sinne paljon kansainvälisiä uimareita, tutustuin myös joukkoon avovesiuimareita. Olimme iloisia, että näitä Englannin kanaalin ylittäneitä uimareita innosti myös uiminen jäisessä vedessä Oulujoki-suistossa. Samalla kiinnostuin itse ottamaan selvää kansainvälisistä avovesiuintitapahtumista.
Mieleenpainuvin niistä on, kun vuonna 2010 päätin osallistua historialliseen Hellespont-uintiin Turkissa, Dardanellin salmen yli. Uinti oli tuona vuonna juhlavuosi, sillä avovesiuinnin isänä pidetty runoilija Lord Byron ui salmen yli ensimmäisenä miehenä 3.5.1810. Uintimatkoja järjestävän SwimTrekin tapahtumaan osallistui pari sataa uimaria eri puolilta maailmaa. Uinnin aluksi meidät kuljetettiin laivalla salmen Euroopan puolelle, mistä lähdimme joukolla uimaan kohti Canakkelen kaupunkia. Oli aivan uskomaton tunne uida isossa joukossa. Matkan piti alun perin olla vain 3,5 km, mutta virtauksista johtuen jouduimme siirtämään lähtöpaikkaa ja lopulliseksi matkaksi tuli reilut 5 km. Olin tuona keväänä onneksi harjoitellut, joten olin luottavaisilla mielin. Vesi oli tuona vuonna melko kylmää, joten uin märkäpuku yllä ja se oli hyvä valinta. Salmi on yksi vilkkaimmin liikennöityjä kuljetusväyliä maailmassa, mutta järjestäjät ovat sopineet alusten kanssa, että he odottavat tuon muutaman tunnin, jotta kaikki uimarit ovat turvallisesti yli. Kun saavuin maaliin ensimmäinen näky rannalla oli upea Troijan hevonen, jonka Hollywood oli lahjoittanut vuoden 2004 julkaistun sotaelokuvan jälkeen Canakkelen kaupungille, sillä historiallinen Troijan kaupunki sijaitsee saman salmen rannalla.
Tuon uinnin jälkeen olen rohkaistunut uimaan Alcatrazin Swimin San Franciscossa ja viime kesänä palasin myös uimaan Hellesponttiin ja olin lähes yhtä vaikuttunut kuin ensimmäisellä kerralla 13 vuotta aikaisemmin ja uin myös nyt ilman märkäpukua. Lisäksi olen viimeisen kolmen vuoden aikana uinut upean ja ainutlaatuisen Downhill Swimin 12 km matkan. Minulla on myös upeita talviuintimuistoja kotimaan ja pohjoismaiden kylmistä vesistä, Kiinan Grand Canalista, Siperian Tymenistä, Murmanskista, Sognevuonsta sekä El Calafaten Perito Moreno jäätiköltä Argentiinasta.
Miten tällä hetkellä liikut, onko suhtautumisesi liikkumiseen muuttunut ja onko jotain tulevaisuuden tavoitteita liikkumisen suhteen?
Harrastan kaikkein aktiivisimmin uintia ja vesijumppaa. Talvella käyn uimassa sekä Oulujoessa ja Ahvenistonjärvessä säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa, usein jopa päivittäin. En ole ”avannossa” kovin pitkiä aikoja, mutta pyrin uimaan kuitenkin 25-50 metriä, jotta tuntuma kisauinteihin säilyy. Talviuintikisoissa uidaan perinteisesti 25 metrin altaassa ja omat mieluisimmat matkani ovat juuri 25 m ja 50 metrin rinta- ja vapaauinti. Tekniikka ja vauhti täytyy kuitenkin harjoitella hallissa. Talviuinti on itselleni ennen kaikkea elämäntapa ja kansainvälisten tapahtumien järjestäminen on omaa kisamenestystä arvokkaampi asia. Pidän kuitenkin tärkeänä, että kv-liiton puheenjohtajana myös uin itse aktiivisesti ja voin rehellisesti tunnustaa, että rakastan lajia. Olen myös uinut 100 metrin rintauinnin nyt kaksissa kisoissa ja se tunne on aivan uskomaton, kun huomaa voittavansa itsensä ja pääsee maaliin hymy huulilla.
Suhtautumiseni liikuntaan on muuttunut ehkä siten, että ajattelen ennen kaikkea liikunnan terveysvaikutuksia. Nuorempana asiat otti enemmän itsestään selvyyksinä. Nykyisin liikun siksi, että siitä tulee hyvä olo ja että pysyn virkeänä vielä vuosikymmeniä. Juoksua en ole harrastanut enää pitkään aikaan, mutta murtomaahiihto on tullut takaisin useiden vuosin jälkeen. Uinnin lisäksi vesijumppa on myös tehokas ja mukava laji. Teen sitä ohjatusti uimahallissa olevan kuvaruudun välityksellä; siinä tulee otettua myös niitä kaivattuja juoksuaskeliakin.
Tavoitteena on jatkaa talviuinnissa kilpailemista myös tulevaisuudessa toivottavasti vielä ainakin 20 vuotta. On tärkeää pitää yllä hyvää uintitekniikkaa ja vieläpä kehittyä siinä. Päätin myös juuri, että haluan kolmen vuoden kuluttua uida Alcatrazin uinnin uudestaan.
Bonuskysymys, mitkä ovat sinun vinkkisi liikkumiseen ja terveiset The Home of Sports sivuston lukijoille?
Haluan innostaa kaikkia kokeilemaan sekä talviuintia, että avovesiuintia. Talviuinti on savuttanut viimeisten vuosien aikana huikean suosion myös Suomessa. Lajin ehdottomina hyötyinä voidaan pitää sen helppoutta ja kylmän veden antamaa hyvänolon tunnetta sekä fyysisille, että henkiselle hyvinvoinnille. Haluan myös korostaa, että talviuinti on erittäin ympäristöystävällinen laji. Varusteiksi riittää yksinkertaisimmillaan uimapuku, päähine, pyyheliina ja tossut. Kylmää vettähän on meillä Suomessa onneksi tarjolla rajattomasti.
Talviuinnissa on joka vuosi eri puolilla maailmaa useita kilpailuja. Vuodesta 2006 lähtien IWSA on järjestänyt joka toinen vuosi Talviuinnin MM-kisat. Tänä vuonna kisat pidettiin Tallinnassa ja kisoihin osallistui 1500 uimaria.
Suosittelen lämpimästi osallistumaan näihin tapahtumiin. Itsensä voittamisen lisäksi kisoissa tapaa upean joukon samanhenkisiä ihmisiä. Kun uidaan ensin kylmässä vedessä ja sen jälkeen lämmitellään yhdessä saunassa kaikki turhat tittelit katoavat ja tunnelma on kerta kaikkiaan fantastinen.
Meidän tunnuslauseemme onkin : The colder the water – the warmer is our friendship
