Kirsi työskentelee pääsääntöisesti Helsinki Triathlonin valmentajana, mutta myös Finntriathlonin valmentajana. Kirsin perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi lasta.
Kuinka liikunnallinen / urheilullinen oli lapsuutesi?
Ala-asteen puoliväliin saakka minulla ei ollut mitään yhtä tiettyä urheiluharrastusta. Toki ulkona liikuttiin paljon; talvella hiihdettiin, tosin enemmän retkeily mielessä Ounasjoen jäälle juomaan kuumaa kaakaota. Kesällä pyöräiltiin kavereiden kanssa, hypättiin narua ja twistiä sekä pelattiin porukalla pesäpalloa.
Olen kotoisin Rovaniemeltä, missä melkein kaikki harrastivat laskettelua. Sain pujottelusukset muistaakseni 7-vuotiaana ja Ounasvaaran rinteitä suhattiin koulun jälkeen kavereiden kanssa useana iltana viikossa. Vähän vanhempana sukset vaihtuivat sitten lumilautaan.
Olen aina tykännyt uimisesta ja olin muistaakseni 9–10-vuotias kun äitini ilmoitti minut uimaseuran harjoitusryhmään. Ekat pari vuotta kävin ohjatuissa treeneissä ehkä kerran viikossa, mutta ala-asteen vitosluokalla aloitin uimisen ns. tosissaan. Pikkuhiljaa minusta kasvoi kilpauimari.
Tykkäsin treenaamisesta tosi paljon ja sain harrastuksen kautta uusia kavereita ympäri Suomea. Olin lapsena aika ujo ja arka, mutta uintiharrastus kasvatti itseluottamustani ja muovasi pitkälti persoonaani. Kun peruskuntoni kasvoi myös hiihto ja juoksu alkoivat maistua. Harrastin aktiivisesti kilpauintia 18-vuotiaaksi saakka. Uinnin lopettaminen on ehkä ainoita asioita mitä elämässäni kadun. Onneksi triathlonharrastuksen aloitettuani uiminen on jälleen osa arkea.
Mitä urheilu sinulle antaa ja mikä siinä on parasta?
Olen tosi onnellinen siitä, että tällä hetkellä saan tehdä täyspäiväisesti töitä liikunnan ja urheilun parissa valmentajana. Sitä kautta urheilu tuo tietenkin paljon sisältöä elämään ja arkeen. Nautin siitä, että saan auttaa erilaisia ihmisiä pääsemään tavoitteisiinsa, opettaa heille uusia taitoja ja innostaa liikkumaan arjessa.
Itselleni ja omaan arkeeni urheilu on aina tuonut kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä, mutta myös valtavasti energiaa ja iloa.
Parasta on, kun aikuisiällä on mahdollista vielä kehittyä ja kokea huikeita elämyksiä yleensä hyvien ystävien ja samankaltaisten ”hullujen” tyyppien seurassa.
Onko sinulla urheilun tai liikunnan suhteen joitain tavoitteita / unelmia, jotka haluaisit vielä toteuttaa?
Pitkän tähtäimen tavoitteena haluaisin olla hyvässä kunnossa vielä ”ikäihmisenäkin ja pystyä harrastamaan ja nauttimaan liikkumisesta terveenä.
Lyhyemmän tähtäimen ”mikrotavoitteena” on 15 leukaa myötäotteella 2024 vuoden aikana (tällä hetkellä menee 11).
Tavoitteeni liittyvät enemmän itseni voittamiseen ja omien heikkouksieni kehittämiseen – ainahan sitä haluaisi olla nopeampi, vahvempi ja parempi.
Isossa kuvassa haaveilen myös siitä, että pystyisin viettämään joskus pidempiä aikoja vuodesta jossain lämpimässä maassa keskittyen vaikkapa pyöräilyyn. Pyöräilymatka Alpeilla olisi hieno elämys kokea myös!
Mikä paras muistosi urheilun/liikunnan parista?
Vaikea nostaa yhtä yksittäistä muistoa, kun niitä on paljon, mutta kaikki leirit ja kisamatkat ovat olleet mahtavia tapahtumarikkaita reissuja. Ensimmäinen ulkomaanleirini oli uintileiri Kyproksen Limassolissa vuonna 1992. Murmanskin kisareissu samana vuonna on jäänyt kyllä myös lähtemättömästi mieleen.
Hienoja hetkiä on kymmeniä, mutta kyllä ensimmäisen täyden matkan lähtö Barcelonan Calellassa saa edelleen ihon kananlihalle. Aamulla auringon noustessa rannalla, lähtökarsinassa satojen muiden kilpailijoiden kanssa, meri lähes tyyni. Muistan miettineeni, että tämä on nyt se hetki, mitä olin ajatellut edellisen vuoden joka ikisenä päivänä. Jännitti ihan hirveästi, että miten jaksan ja selviän.
Mitä terveisiä haluat lähettää The Home of Sports lukijoille?
Pidetään tavoitteet realistisina ja omaan arkeen ja elämäntilanteeseen sopivina. Sopivasti haasteita. Tärkeintä on, että liikkuminen tuo lisää virtaa ja energiaa elämään. Nautitaan matkasta!
