Kuinka liikunnallinen oli lapsuutesi, harrastitko jotain liikuntaa ja millaisia muistoja sinulla on lapsuuden liikkumisesta / urheilusta?
Lapsuudestani muistan vain perheeni vuosittaiset Lapin reissut, jossa tuli hiihdettyä ja lasketeltua, muuten vietimme kaiken vapaa-aikamme tiiviisti Turun saaristossa veneillen ja mökkeillen. Kouluajoilta liikuntamuistoni ovat lähinnä huvittavia, minua ei nimittäin liiemmin liikunta kiinnostanut enkä harrastanut mitään lajia. Ala-asteella opettajat kuitenkin ilmeisemmin näkivät minussa jonkin sortin potentiaalia, koska minut nimettiin aina useampiin eri kisoihin: olin juoksun viestijoukkueessa, pallonheitto- ja korkeushyppykisoissa, koripallojoukkueessa… Kisoissa olin viimeisten joukossa, koska kukaan ei kuitenkaan oikein valmistanut minua niihin, yksissäkin korkeushyppykisoissa olin ainoa joka hyppäsi saksihypyllä, silloin kyllä nolotti! Koripallojoukkueessa voitimme kultaa, tosin olin vaihtopenkillä joka pelissä, muistelen että pituuteni vuoksi minut ylipuhuttiin joukkueeseen ja ilmoitin että suostun vain sillä ehdolla, että en joudu kertaakaan kentälle. Ylä-asteella en muista juurikaan liikkuneeni, urheilupiirit olivat minulle siis täysin vieraita, ainoa kosketukseni niihin syntyi siitä, kun tykkäsin hengata jäähallissa katsomassa poikien lätkätreenejä. Innostukseni liikkumiseen heräsi pikkuhiljaa lukioaikana, jolloin aloin lenkkeillä ja pyöräillä. Tämän jälkeen olin noin 15 vuotta kroonisessa kierteessä ja aloitin liikunnan vasta silloin kun piti päästä kesäkuntoon, kun tein uuden vuoden lupauksen tai kun syksyllä innostuin arkirutiinien kehittämisestä.
Mikä on mieleenpainuvin liikuntamuistosi?
Ehdottomasti se, kun saavuin maaliin triathlonin täysmatkalla IRONMAN-kisassa Barcelonassa vuonna 2019. En ikinä unohda tuota päivää enkä liioittele yhtään että tuo kisa, ja etenkin kolmen vuoden matka sitä kohti, muutti elämäni. Harrastukseni alussa koin jatkuvasti olevani ulkopuolinen, sillä kaikilla muilla vaikutti olevan jokin vahva lajitausta. Pidin täysmatkan suorittaneita vähintäänkin puolijumalina. Kun sitten pystyin suoriutumaan jostain, jonka kuvittelin olevan mahdotonta minulle, kaikenlaiset rajoittavat ja itse kasatut mentaaliset esteet murenivat. Nykyään uskon, että pystyn mihin vaan.
Matkan varrella opin myös, että apua todellakin kannattaa pyytää. Ihan keskeiseksi muodostuivat TriathlonSuomen ohjatut treenit ja tekniikkaharjoitukset, kokeneempien seurakavereiden arvokkaat vinkit, lukuisat ulkomaan leirit ja lyhemmät kisat sekä lopulta myös henkilökohtainen valmentaja, jonka koutsauksen avulla pääsin hienosti tavoitteeseeni.
Miten tällä hetkellä liikut, onko suhtautumisesi liikkumiseen muuttunut ja onko jotain tulevaisuuden tavoitteita liikkumisen suhteen?
Tänä päivänä liikunnasta on tullut minulle elämäntapa ja muutos nuoruusaikoihini on ollut valtava. Liikun säännöllisesti ja monipuolisesti. Viikoittain ohjelmassa on juoksu, pyörä, kuntosali, uinti, kävely ja liikkuvuusharjoittelu. Kausittain ohjelmassa on hiihtoa eri tyyleillä, vaellusta, tennistä, sauvakävelyä, polkujuoksua, joogaa jne.
Erkka Westerlund on joskus todennut, että urheilu on ihmisen paras henkisen kasvun kehitysohjelma. Todellakin! Siksi minulla onkin aina jokin tavoite, sekä lyhyen aikavälin että pidemmän tähtäimen. Kesäkuussa tavoitteena on juosta oma puolimaratonin ennätys Helsinki Half Marathonilla ja heinäkuussa haastan itseäni ensimmäisellä polku- ja ultrajuoksulla NUTS 66 km Hetta-Pallas reitillä.
Todellinen seikkailu odottaa parin vuoden kuluttua, kun olisi retkikuntamme kanssa tarkoitus hiihtää Grönlannin mannerjäätikön yli reilu 600 km ja elellä muutaman neliön teltassa noin kuukauden ajan. Kaikki minua vähänkin paremmin tuntevat tietävät, että oikeastaan mikään (alkeellinen telttaelämä, kylmyys, vaativat olosuhteet, jatkuva fyysinen rasitus, jääkarhut jne) eivät ole mukavuusalueellani ja siksi kyseessä onkin täydellinen haaste, jota odotan samanaikaisesti sekä innolla että kauhulla.
Bonuskysymys, mitkä ovat sinun vinkkisi liikkumiseen ja terveiset The Home of Sports sivuston lukijoille?
Sivuston lukijat ovat todennäköisesti pääsääntöisesti tosi kovaa urheiluporukkaa, joille vinkit saattavat olla itsestäänselvyyksiä, mutta itselleni nämä vinkit ovat toimineet hyvänä ohjenuorana ja pitävät liikunnallisen elämän motivoivana sekä koko ajan eteenpäin menevänä, ennen kaikkea liikun kuitenkin ilon kautta.
Kolme pointtia:
- uskalla asettaa riittävän isoja tavoitteita ja sanoa ne ääneen
- hanki pätevä valmentaja, joka auttaa pääsemään maaliin
- terveenä liikkuminen omasta vapaasta tahdosta on ihme, josta on syytä iloita!
