Vuosi 2012 oli sairauden uusimisen pelosta ja kaikesta epävarmuudesta huolimatta yksi tähän menneen elämäni hienoimmista. Lapsen kasvamisen seuraaminen, paluu töiden pariin ja jutut triathlonin ympärillä toivat kaikkea mielettömän hienoa ja ennen kaikkea merkityksellisyyttä elämään. Ja jotta ei syntyi väärää kuvaa, että triathlon ja työt olisivat omassa elämässäni kaikkein hienoimpia asioita, niin kyllä tärkeimmät asiat elämässäni ovat tytär, vaimo, perhe ja ystävät. Tyttäreni on oman elämäni supervoima ja syvämotivaatio, joka saa minut tekemään valintoja, joiden avulla säilytän energisyyden elämässä.
Vuoteen 2013 lähdettiin ydintiimin kanssa nostamaan tapahtuman laadun suhteen rimaan entistä korkeammalle. Monet sattumat ja pitkäjänteinen työ alkoivat kantamaan hedelmää, lanseerasimme vuodella 2013 tapahtumat Vanajanlinnaan, Vierumäelle ja Tahkolle Joroisten rinnalle. Lisäksi järjestimme Bisnestriathlonin Kisakalliossa Lohjalla.
Tiinalle, Juusolle (Kutvonen) ja muulle ydintiimille tapahtumakokonaisuuden ”myyminen” oli melkoinen ponnistus, mutta onneksi sain vietyä homman maaliin. Ydintiimi on saanut myös monesti torpattua minun ”hyvät ideat”, eikä kaikkia ole lähdetty edistämään, metsään olisi menty muuten monta kertaa. Päätöksenteko on aina ollut ydintiimin kanssa nopeaa ja ketterää, jos joku idea on todettu hyväksi, se pistetään heti työn alle ja jos joku idea on huono, niin se on haudattu saman tien, eikä sitä olla sen jälkeen murehdittu.
On ollut hauska tehdä asioita ihmisten kanssa, ketkä toisaalta luottavat ja toisaalta uskaltavat sanoa perustellusti, jos ovat eri mieltä jonkun jutun toteuttamisesta. Tuo ei ole koskenut pelkkää ydintiimiä, vaan koko organisaatiota. Olen äärimmäisen ylpeä siitä, millainen kulttuuri on saatu rakennettua organisaatioon. Ja kyllä pieniä konflikteja on matkan varrella tullut, mutta niissä ovat aina riidelleet asiat, eivät ihmiset.
Lahtelaista totta kai
Tutustuin vuoden 2012 loppupuolella yhteisen kirjaprojektin kautta lahtelaiseen viestinnän ja median ammattilaiseen Kalle Kotirantaan, joka toimi päätoimittajana kirjakustantamo Fitrassa. Toki entuudestaan tiesimme Kalle kanssa toisemme, mutta emme tunteneet kunnolla toisiamme. Sain jotenkin vääryydellä ja viekkaudella houkuteltua kestävyysurheiluun intohimoisesti suhtautuvan Kallen triathlonin pariin. Kallen ensi kosketus lajiin tapahtui kesän 2013 Vanajanlinnan tapahtumassa. Kalle oli aikaisemmin pyörinyt niin pyöräilyn kuin hiihdon parissa, mutta ei koskaan triathlonissa. Uinti oli kuulemma perseestä.
Muistan kuin eilisen päivän, kun Kalle aika nopeasti tuli silmät kiiluen, aitoa innostusta puhkua kysymään minulta, että syötättekö jotain huumeita näille osallistujille, kun täällä ovat kaikki niin mielettömän hyvällä tuulella? En suostunut tunnustamaan Kallelle, että näin toimittaisiin. Kalle innostui lajista ja sen parissa olevista ihmisistä heti ensi kosketuksella, ja sen jälkeen laji on vienyt miestä ja mies lajia eteenpäin.
Kaikki minut tuntevat tietävät, että en ole niin sanotuissa oikeissa töissä kuin kala vedessä, vaikka tykkään tehdä tapahtumissa myös sellaisia töitä, joissa näkee konkreettisesti myös kätensä jäljen. En voi asialla keulia, mutta olen päässyt tapahtumissa tekemään kaikkia mahdollisia tehtäviä. Erilaisten juttujen tekeminen antaa hyvin ymmärrystä kokonaisuudesta ja joskus harvoin olen myös ”ulkopuolisen” silmin päässyt muuttamaan jotain vakiintunutta käytäntöä paremmaksi. Yleensä nuo ovat kyllä vahinkoja.
Tuosta Vanajanlinnan kesän 2013 kisasta lähtien olen Kallen kanssa muodostanut ns. työparin, mitä tapahtumiin tulee. Ajattelumme on sopivasti samanlaista, sopivasti erilaista ja lisäksi ydinosaamisemme menee sopivasti ristiin, ja molemmat tiedämme niin omat kuin toistemme vahvuudet sekä myös heikkoudet.
Tiina ja Juuso Kutvonen ovat muodostaneet niin ikään työparin ja välillä heidän välistä keskustelua kuunnellessa he kuulostavat vanhalta avioparilta. Positiivisessa mielessä. Sitä en tiedä, kuulostammeko Kallen kanssa niin ikään vanhalta avioparilta, sen arvion saavat muut tehdä. Sen kuitenkin tiedän, että minun ja Kallen toiminnassa vittuilu on välittämistä, jopa siinä määrin, että osa ihmisistä aina ajoittain luulee, että meidän välimme eivät olisi hyvät.
Yhdestä tulikin neljä
Kesä 2013 oli siis monessa mielessä isojen muutosten aikaa, koska aiemmin yhden tapahtuman kesässä olikin nyt neljä tapahtumaa. Uudessa paikassa on aina uuden paikan metkut ja konseptit kullekin tapahtumalle piti miettiä olosuhteiden mukaan. Vanajanlinnassa koko tapahtuma tehtiin reilun 2 km sisällä lähtö- ja maalialueesta. Bisnestriathlon Kisakalliossa oli taas ihan oma miljöönsä ja siinä oli mukana itse suorituksen ulkopuolisia elementtejä, joita ei ollut aikaisemmin tehty. Vierumäki on omanlaisensa tapahtuma, joka on muuten vuosinä 2020 ja 2023 palkittu koko IRONMAN-brändin maailman parhaana tapahtumana, mitä tulee osallistujien palautteeseen. Tahkolla miljöö ja konsepti oli taas oma juttunsa.
Kesällä 2013 olimme kehittäneet triathlontapahtumia siis kahdeksan vuoden ajan vuotta ja oltiin vihdoin siinä pisteessä, että meidät haluttiin järjestämään tapahtumia eri paikkoihin ja niiden tuoma matkailullinen sekä muukin arvo ymmärrettiin ja sitä arvostettiin isosti. Tapahtumia kehitettiin vahvasti yhdessä toimintapaikkojen kanssa ja meidät nähtiin monessa paikassa strategisesti tärkeiksi kumppaneiksi. Toki paikkojen kanssa suunnittelu oli alkanut jo keväällä 2012, eli pää oli saatu auki jo kesän 2011 aikana. Myös ovet kumppanien suuntaan alkoivat avautua, vuosien saatossa onkin päästy tekemään hienojen yhteistyökumppanien kanssa hommia.
Vuoden 2013 jälkeen kasvu oli todella huimaa, välillä tilanne oli se, että kun ilmoittautuminen avattiin, serverit menivät nurin ja paikat täyttyivät tapahtumiin hulluun tahtiin. Tarve uusille tapahtumille oli suuri ja parhaimmillaan Suomessa taisi vuosittain olla lähes 60 triathlontapahtumaa. Sinänsä luku ei kuulosta suurelta, mutta kun nuo tapahtumat ajoittuivat ajalle kesäkuu–elokuu, niin kyllä siinä on kolmessa kuukaudessa ollut tapahtuma poikineen.
Parhaimmillaan Finntriathlon-tapahtumiin osallistui vuosittain 4000 osallistujaa, eli 20 kertaa enemmän kuin koko maassa oli harrastajia lajin alhaisimpina vuosina. Triathloninharrastajat ovat todella sitoutuneita lajiin. Kolmen lajin välineet, kolmen lajin harjoittelu ja kaikkien lajiin kuuluvien asioiden opettelu sitouttaa väkisin ihmisiä. Lajiin harvemmin lähdetään mukaan ihan hetken mielijohteesta, joka on ongelma, mutta myös vahvuus, tai niin me on aina haluttu asia nähdä.
Uusi artikkeli aina sunnuntaisin.
