Alkuun koronan kurittama tapahtuma-ala joutui lievästi sanottuna paniikkiin, kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi lyhyessä ajassa, mutta se tietenkään selitä kaikkea. Olisi olut kiva nähdä mitä kaikkea olisi tapahtunut, mikäli koronaa ei olisi tullut. Suomalaisella triathlonilla oli iso vaihde silmässä, ja kierrokset tuntuivat alussa vain kasvavan yrityskaupan myötä.
Aina kun jotain vanhaa ja uutta pistetään samaan nippuun, syntyy konflikteja, se on normaalia. Ainakin itselle oli vaikeaa sopeutua hitaampaan rytmiin kuin mihin olin tottunut. Samaa olin havaitsevani myös muista tekijöistä, mutta ehkä itsellä oli siihen kaikkein vaikeinta sopeutua. Itse olen aina perustanut monien asioiden tekemisen luottamuksen varaan, koska luottamus toisiin ihmisiin joko on olemassa tai sitten ei ole. Nyt sopimuksiin liittyvät asiat veivät omasta mielestä liikaa aikaa, eikä niihin pystynyt liittämään niitä sisältöjä, joita oli totuttu sopimuksiin sisällyttämään. Enkä edes yritä väittää, että olisi oltu täydellisesti oikeassa, mutta olimme Suomessa yllättävää kyllä monissa asioissa aika paljon edellä sitä, mihin maailmalla oli totuttu.
Olimme perustaneet triathlonin myynnin ja markkinoinnin vahvasti sisältöön, yhteisöllisyyteen ja siihen, että olemme aidosti läsnä ihmisten kanssa. Tuo lähellä olo koski niin osallistujia, yhteistyökumppaneita sekä muita sidosryhmiä. Suomi on triathlonissa pieni maa ja käytännössä kaikki tuntevat toisensa. Sama koskee myös suomalaista yrityselämää. Tuo pienuus on toisaalta heikkous, koska markkinan koko on pieni, mutta se on myös vahvuus, jota oli hyödynnetty triathlonin kasvun vuosina mielestäni kohtuullisen hyvin. Annoimme apua ihmisille, mutta vastapainoksi saimme myös itse apua, kun sitä tarvittiin, ilman että kukaan koki olevansa kiitollisuuden velassa. Perustimme tekemisen luottamukseen, avoimuuteen ja ennen kaikkea aitouteen, kenenkään ei tarvinnut leikkiä fiksumpaa mitä todellisuudessa oli.
Suomalaisen triathlon kasvun takana oli ollut perinteet, kulttuurilliset tekijät sekä avoin hulluus, jossa luovuudelle annettiin tilaa. Tyhmiäkin ideoita sai tuoda pöydälle, ilman että sen vuoksi olisi joutunut naurunalaiseksi. Toki, jos jotain todella hullua toi pöydälle, niin siitä sai kyllä kuulla, mutta positiivisessa hengessä.
Vaikka suomalaisen triathlonin kasvun takana on monia ihmisiä ja tahoja, niin uskaltaisin väittää, että suomalainen triathlon ei olisi tänä päivänä sitä mitä se on ilman Finntriathlonia. Olemme pyrkineet tekemään yhteistyötä olemassa olevilla resursseilla kaikkien tahojen kanssa ja sitä on myös tehty, enemmän kuin ulospäin on ehkä näkynytkään. Lajissa on aidosti puhallettu yhteen hiileen.
Edelleen totean, että suomalainen triathlonyhteisö on varsin yhtenäinen, vaikka siihen kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä. Parasta tuossa on ollut se, ettei erilaisuuden hyväksymistä ole tarvinnut erikseen tuoda jonkun projektin myötä lajiin, vaan se on aina ollut osa kulttuuria.
Suomalainen triathlon on vielä verrattain nuori, jos sitä vertaa monien valtalajien pitkään historiaan. Se ei ole ihme, sillä lajikin on verrattain nuori, ei sen historia ole vielä edes 50 vuotta vanha. Itse olen aina nähnyt tuon pelkästään positiivisena asiana. Lisäksi triathlon on Suomessa ja maailmalla kasvanut markkinatalouden ehdoilla, mikä ei ole huono asia, vaikka monesti markkinatalous nähdään urheilussa peikkona.
Markkinatalous ei meidän ajattelussamme tarkoita sitä, että otetaan ihmisiltä rahat pois, vaan sitä, että kaikkien on pakko olla koko ajan hereillä ja kehitettävä toimintaa, jotta ihmiset kestävät lajin parissa. Toki, tapahtumien ja toiminnan on oltava pidemmän päälle kannattavaa, jotta tapahtumat pystytään toteuttamaan laadukkaasti ja ennen kaikkea turvallisesti. Triathlon, niin kuin kaikki urheilu, ei ole mitenkään välttämättömyys ihmisille, joten myös elämyksellisyyden ja yhteisöllisyyden on pystyttävä uudistumaan ja kehittymään. Jos kehittämiselle ja uudistumiseen ei ole resursseja, niin homma käy polkemaan paikallaan ja ajan myötä taantuu.
Kun IRONMAN neljän vuoden ajan omisti myös Finntriathlon-brändin, otti kulttuurillinen ja yhteisöllinen toiminta monta askelta taaksepäin. En onnistunut sen tarpeellisuutta riittävän hyvin perustelemaan, jotta sitä olisi vaalittu ja ennen kaikkea kehitetty eteenpäin. Toiminnassa keskityttiin liikaa pelkästään tapahtumiin ja niiden myymiseen, pohjan luominen ja perusasiat unohtuivat.
Tuosta epäonnistumisesta en ole iloinen, mutta oppia ikä kaikki. IRONMAN 70.3 MM-kisat, Tahkolla kahdesti toteutettu IRONMAN-kisa, IRONMAN 70.3 Lahden tapahtumat ja Finntriathlon-tapahtumien menestys osallistujapalautteissa ovat kuitenkin saavutuksia, joista Suomi-tiimi voi edelleen olla ylpeitä.
Liiallinen peruutuspeiliin katsominen ei ole järkevää. Jotta tulevaisuudessa vastaavat virheet voidaan välttää, on historia hyvä tuntea ja ennen kaikkea siitä on hyvä ottaa opikseen.
Syksyllä 2023 IRONMAN ilmoitti, että he eivät jatka Finntriathlon-tapahtumien järjestämistä. Lisäksi Lahden IRONMAN 70.3 tapahtuman ilmoittautumisen avaaminen meni aika myöhään. IRONMAN kuitenkin tarjosi meille mahdollisuutta ostaa Finntriathlon takaisin suomalaiseen omistukseen. Nykyisillä osallistujamäärillä Finntriathlonien ostamisessa ei ollut mitään järkeä rationaalisesti.
Hetken asiaa mietittyämme, tulimme kuitenkin siihen johtopäätökseen, että emme voi antaa suomalaisen triathlonin historian tuhoutua ja toisaalta, osana luomaamme The Home of Sports -kokonaisuutta homma voitaisiin saada toimimaan. Yrityskaupan vahvistumista saatiin odottaa aika pitkään ja vuoden 2024 tapahtumat ja toiminta ylipäätään päästiin julkaisemaan vasta helmikuussa 2024.
Vaikka Finntriathlonin siirtyminen takaisin suomalaiseen omistukseen viivästyi alkuperäisistä suunnitelmista, niin valmistelimme jo ennen vuodenvaihdetta Finntriathlon-kesää 2024. Vuokatin urheiluopiston kanssa suunniteltiin kovaa vauhtia historian ensimmäistä Finntriathlon Vuokattia ja perinteiset Joroisten ja Vierumäen Finntriathlonit olivat myös agendalla.
Sitä en tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos kauppoja ei olisikaan syntynyt. Luultavasti olisimme pelastaneet tapahtumat luomalla niille uuden brändin, vaikka Suomen Teräsmieskisojen alle. Onneksi tuota korttia ei tarvinnut katsoa, vaikka läheltä se liippasi, koska kaupan syntyminen venyi useita kuukausia alkuperäisistä suunnitelmista.
Uusi artikkeli aina sunnuntaisin.
