Ei ole yhtä oikeaa tapaa hiihtää – tekniikkaan vaikuttavat moninaiset tekijät kuten raajojen pituus, voimatasot, liikeradat, kunto ja vauhti. Silti on olemassa joitakin perusperiaatteita, jotka pätevät kaikissa hiihtotekniikoissa.

Vuorohiihdon rytmissä on samoja elementtejä kuin kävelyrytmissä. Vastakkainen käsi ja jalka ovat yhtäaikaisesti edessä. Ylämäkeen hiihdettäessä on helpompi löytää rytmi, eikä suksen vauhti karkaa liian kovaksi.

Tasatyöntö on nopein perinteisen tyylin tekniikoista ja
se vaatii hyvää lihaskestävyyttä. Vauhtien kasvun myötä tasatyöntö on yhä käytetympi tekniikka hiihdossa. Tekniikassa on tärkeää pystyä hyödyntämään oman vartalon painoa.

Yksipotkuisessa tasatyönnössä yhdistetään ponnistus tavalliseen tasatyöntöön. Ponnistuksen ajoitus on samanlainen kuin tasajalkahypyssä. Käsien ollessa ääriasennossa takana aloitetaan esilatausvaiheen kautta ponnistus. Nyrkkien kohdatessa reisilinjan tapahtuu ponnistus pysähtyneestä suksesta.

Kuokka eli perusluistelu soveltuu vapaan hiihtotekniikoista parhaiten ylämäkiin. Tekniikka on toispuolinen ja epäsymmetrinen. Jalat tekevät kuokassa tasaisesti töitä ja hiihdon rytmi on hyvin selkeä.

Wassbergissa työnnetään kummallekin sukselle erikseen vauhtia. Työntö tapahtuu vanhalle liu’ulle yhdellä suksella.

Mogren on toispuoleinen tekniikka, jota käytetään vauhdikkaisiin maastonkohtiin. Työntö lähtee mogrenissa samalla tavoin kuin wassbergissa, yhdellä suksella. Toiselle sukselle ei kuitenkaan tule työntöä, vaan siellä käydään työnnön lopussa.

Välinekehityksen myötä alamäkien hiihtovauhdit ovat kasvaneet. Laskutekniikan harjoittelu aloitetaan tutussa mäessä ja laskuharjoitukset tehdään pehmeällä kelillä, jotta mahdollinen pyllähtäminen ei satu. Pienemmän mäen avulla käydään läpi perusteet ja totutellaan vauhtiin.